Joskus on niitä päiviä, kun jo aamulla tietää, että on mentävä metsään ja paljain jaloin. Ja joskus niiltä reissuilta metsä ei pelkästään tarjoa rauhaa, tilaa, perspektiiviä, kauneutta ja maadoita metsässäkulkijaa, vaan myös tuliaisia kotiin vietäväksi. Paidan helma voi toimia tilapäisesti apuna jos pieni hedelmäpussi unohtui tälläkin kertaa kuivauskaappiin. (Älkää antanko... Continue reading

Ja koska tarina ei pääsisi kunnolla alkuun tai edes olisi kokonainen jos hän ei kertoisi miten hän löysi aikojen alussa pihaltaan tinahevosen. Ihan tavallisen tinahevosen, mutta juurikin tavallisuudessan niin merkittävän. Ja hän asetti sen ikkunalaudalleen, jotta prinssi, jonka hän oli taivaalta tilannut, tulisi ja löytäisi hänet samalla kun karanneen hevosensa.... Continue reading

Olipa kerran nuori opiskelijaneitonen, joka saapui ensimmäistä kertaa elämässään Tammisaareen, Tammisaareen synnyttämään. Miksi? No siksi, että niihin aikoihin Tammisaaressa oli Suomen upein synnytysosasto ja tämä nuori idealisti halusi synnyttää juuri niin kauniisti ja luomusti ja hengittäen, kun hän oli lukenut ja opiskellut ja kuullut tarinoiden kerrottavan. No, synnytys ei mennyt... Continue reading

Aina välillä joku kysyy, että missä te oikeen asutte? No täällähän me! Lupaan kertoa teille enemmän talosta ja elämästä vanhassa vanhainkodissa, pian! Continue reading

Hän ymmärsi jo varhain, että sanat ovat turhia ihmisen ymmärtämiseen. Hän opetteli kuuntelemaan sydämellään. Silloin hän kuuli. Continue reading

Olen yrittänyt olla vapaalla. Lomalla. Voiko ihminen, jolle työ on elämäntapa, tapa elää, olla lomalla tavastaan elää? Tässä kuukauden jälkeen sanoisin, että olen suhtautunut tietoisesti arkeeni toisin. Olen yrittänyt olla vailla kiirettä ja aikatauluja, olen nukkunut Hilman kanssa päiväunia. Olen tehnyt ihania ruokia, rauhassa ja antaumuksella ja olen ideoinut ja... Continue reading

Valo väreilee minussa. Minä valossa. Annan valon viedä. Valoni valaista. Vaivihkaa vietellä aistini auki. (Runo löytyy syksyllä julkaistavasta kirjasta) Continue reading

Tuntuu uskomattomalta, että Saaga täyttää tänä vuonna kokonaiset 10-vuotta! Ja kukapa olisi uskonut.. ei ainakaan se uusyrityskeskuksen setä, joka hieman huvittuneena availi kravattiaan ja kuunteli kummastuneena kun kerroin ajatuksesta käsinmaalatuista pellavavaatteista. Eikä pankki, jonka mukaan yritys ja suunnitelma on hieman epäilyttävä ja... ja kaipa niitä muutama soraääni on kuulunut myös... Continue reading

Minä olen aina rakastanut syksyä. Raikkaita aamuja, täyteläisiä värejä ja syksyn tuoksuja. Kesän intensiivisen valon jälkeen on aika taas laskeutua arkeen, luoda rutiineja, polttaa kynttilöitä ja kutsua omaa voimaansa takaisin itseen. Syksyllä alkaa aina arki ja huomaan, että pitkän kesän jälkeen syksy on joka vuosi odotettu ja hieman jo kaivattu... Continue reading

Eräänä päivänä muutama viikko sitten köllöttelimme Hilman kanssa sängyllä ja tapahtui jotain todella merkillistä. Jotain, joka muutti koko Saagan tiimin suunnitelmat muutamaksi viikoksi eteenpäin...ja ehkä myös muutaman muun suunnitelmat.. Kuten aikaisemmin kirjoitin luovuudesta, tarvitsee se usein ympärilleen tilaa, tilaa kuulla ja tilaa nähdä. Minä olen aina nähnyt kaiken kuvina, kuvina... Continue reading

On ihanaa, että elämässä on ystäviä jotka rohkeasti toteuttavat omia unelmiaan. Eräs heistä päätti pistää pystyyn pienen kahvila/gallerian kahdeksi viikoksi omalle pihalleen! Lauantaina hän soitti, josko toisin näyttelyyn myös Saagaa. Sunnuntaina ajoin Perniöön ja tänään maanantaina olivat avajaiset! Tämä on ehkä maailman paras mutakakku! Hilma oli hieman hämillään, koska hänelle... Continue reading

Musiikki alkaa aina hiljaisuudesta. Niin myös kaikki uusi tarvitsee tilaa syntyäkseen, hiljaisuutta tulla havaituksi, kiireettömyyttä katsoa kunnolla. Luovan tilan löytäminen lapsiperheen arjessa on välillä todella haastavaa. Trust me! Väkisin pakottamalla on vaikea päästä kiinni siihen tilaan jossa voi ainoastaan vastaanottaa. Kummallisinta tässä on kuitenkin se, että löysin avaimen itsestäni. Inspiraatiota... Continue reading

Minun esikuvia ovat itsensä näköiset ihmiset, miehet ja naiset, jotka kuulevat oman äänensä ja kulkevat oman liekkinsä johdatuksessa. Ovat totta itselleen, uskaltavat ja unohtavat, antavat anteeksi. Osaavat päästää irti tarvittaessa ja pitävät kiinni sen ollessa oikein. Eräs heistä on minun ihana, upea Mimmani. Hän uskoi minuun ja ihastui Saagaan. Hänen... Continue reading

Vuoden tämä on odottanut muotoaan, sykkinyt sydämeni syrjässä, pulpahdellut sanoiksi, kasvanut ajatuksiksi ja siirtynyt taas syrjään… odottamaan oikeaa hetkeä. Nyt on tämän aika syntyä. On se jo odottanutkin vuoroaan. Kulkenut kärsivällisesti käsikynkässä. Vuodessa on ehtinyt syntyä myös paljon muuta, ja kuolla. Siitä kaikesta, tästä ja muusta ajattelin teille kirjoittaa ja... Continue reading

Continue reading

Vuosituhansien ketjussa kulkee nainen. Saaga, tuo Pohjolan villi tuuli. Hänen silmänsä viisaat ja sisällään tuli, ja tuulen tuivertamassa tukassa vapaus. Hän kulkee hehku kasvoillaan Pohjolan yössä. Ja tanssii yli niittyjen ja miehet nuotioilla pyörryksiin. Tulen taika sielussa, vailla kiirettä, hän nauttii elämästä. Ja vuosisatojen viisaus on käketty syvälle sykkivään poveen.... Continue reading